Joskus kasvattelin rahapuita. Helppoja kasvatettavia, kunhan ei kastele liikaa. Runko paksunee mukavan nopeasti. Lisääminen on helppoa, eivät kärsi kuivasta huoneilmasta jne. Kyllästyin noihin sitten muutamassa vuodessa.
En ole koskaan nähnyt edes kuvassa hyvän näköistä Crassula-bonsaita. Nehän eivät ole puuvartisia, vaan varsi on muheva vesivarasto. Toki runko näyttää hyvältä vanhoilla yksilöillä.
Niillä on sellainen hassu piirre, että varsi kasvaa pituutta joka kohdastaan, ei vain latvasta. Tämän näkee hyvin kun katsoo oikein suuria yksilöitä, olisikohan ollut Korkeasaaressa tai Gardenassa Viikissä tai miksei Viherpajassakin. Rungossa näkyy hyvin jaokkeisuus, joka on perua versovaiheesta. Versovaiheen 1-2 sentin lehtiväli voi olla venynyt 5-10 senttiin, kun kasvi on 10 senttiä paksu.
Kun napsii versoista kärkiä pois, rahapuu haarautuu todella hyvin ja samalla lehdetkin vähän pienenevät. Rahapuu viihtyy hyvin pienessä bonsairuukussa, mieluiten maa-aines saakin kuivua tyystin kastelujen välillä. Jatkuva kosteus johtaa helposti mätänemiseen.
Jossain on joskus sanottu, että rahapuu sopii parhaiten suureksi bonsaiksi.
Aina joskus näkee bonsaina myynnissä toista mehikasvia, olisiko suomeksi portulakka. Portulacaria afra siis tieteelliseltä nimeltään. Googlen kuvahaku löysi tällaisen ryhmän.
Tässä blogi jossa lisääkin kuvei. En ole itse kokeillut, mutta ehkä kannattaisi. Nuo ovat vähän puumaisempia.
