26

Vs: Janin puita

Onpas makeita puita taas kerran. Varsinkin toi kiinanjalava on tosi nätti ollakseen mallsai lähtökohdaltaan. Löytöjä niiden seassakin on kun jaksaa vaan käydä niitä säännöllisesti läpi.

Mulla on mennyt maku ja usko noihin ulkopuihin viimeistään tänä vuonna, kun paras puu ei selvinnyt talvesta. Pesäkuusi oli sekin enkä edes kerinnyt juuria leikkaamaan. Kaksi talvea meni, mutta kolmas oli liikaa. Ei vaan jaksa niihin hirveästi panostaa, kun ei tiedä mikä talvi menehtyy.

Mutta noissa pensasmaisissa kuusissa on kyllä tosi herkullisia yksilöitä. Noi taimitarhojen peruskuuset onkin sitten Mad Plantan kuvauksen mukaisia. Yamadorit joita W.P harrastaa ovatkin sitten ihan oma lukunsa. Tosin mun makuun ei oikein ole se muotoilutyyli, että karsitaan kaikki alaoksat ja taivutetaan yläoksat sitten alaoksiksi. Jotenkin sotkuinen se lopputulos.

Tosta Tuijasta en kyllä mitään kovin järkevää ideaa keksi. Pitäisi päästä pyörittelemään niin voisi aukeatakin jotain. Mutta toi kelorunko on tosiaan aika kaukana ja hieman kapeammaksi sitä voisi jyrsiä.

Tuota, tuota missäs sinä olet noin komean ruukun tehnyt? Käytitkö jotain rasiaa muottina vai? Muakin on kiinnostanut jo pitemmän aikaa oman ruukun teko. Se muovailuosuushan onnsituu ihan kotosalla. Mutta poltto ja lasitus on ongelma. Työväenopistollakaan ei sopivaa kurssia ole ollut. Kattelin netistä, että on saatavilla semmosia micro-kiln rasioita joissa voi polttaa ja lasittaa normaalissa mikroaaltouunissa. Ne esineet ovat aika vaan pieniä mitä siihen mahtuu ja perhanan kuumalle ja vaaralliselle se näytti keittiössä tehtäväksi.

"It is art for art's sake." - S. Holmes

27

Vs: Janin puita

Ikävä kuulla. Ulkopuissa minusta tuntuu siltä, että metsästä ja kallioilta ne kannattaisi hankkia. Puutarhaliikkeissä myytävät ovat usein Saksasta, Hollannista tai Tanskasta kotoisin, vaikka olisivatkin meikäläisiä lajeja. Pitäisi enemmän suosia suomalaista tässä. Varsinkin jos kiinnostaa pienet puut, niin pienissä ruukuissaan ne on väistämättä talvenarkoja. Se on tosiaan hirveän turhauttavaa hoitaa jotain kasvia ja menettää se sitten talven vuoksi, joka kuitenkin tulee joka vuosi.

Ruukusta, kävin monta vuotta "keramiikkakerhossa", joka oli yhden keraamikon vetämä kurssi. Kerran viikossa muutama tunti. Tein kaikkiaan noin parikymmentä ruukkua, ja viimeisten joukossa on muutama onnistunut. Tuo on tehty levytekniikalla, lasittamaton punaruskea savi. Ruukkuja voisi tehdä kotonakin, ja sitten ostaa niille polton joltain pajalta. Kuulemma kaasupullon ja "tohottimen" varaan voi itsekin uunin rakentaa, mutta en uskalla kokeilla. Mikroaaltoversiosta en ole kuullutkaan, mutta en uskalla kokeilla sitäkään. (YouTubessa löytyy muuten sarja pätkiä nimellä "Is it a good idea to microwave this?". )

Minulla on ikävä ruukkujen tekoa, se on hirveän kiinnostavaa hommaa.

28

Vs: Janin puita

Ruukku on hieno, miten teit sen?

29 Viimeksi muokannut JanTam (30.08.2010 12:34:04)

Vs: Janin puita

cosmichd kirjoitti:

Ruukku on hieno, miten teit sen?

Levytekniikalla, eli kaulitaan savilevy ja leikataan palat irti. Annetaan "jämähtää" muutama viikko muistaakseni, ja sitten kiinnitetään levyt yhteen. Savimakkara työstetään nurkkiin. Sisäpuolelta tuo ei ole yhtä siisti, siellä on halkeama yhden koko pitkän sivun matkalta liitoksen kohdalta. Siitä sillä on hyvät mahdollisuudet hajota joku talvi. Ruukussa on hyvä pinta, sillä saven seassa on jotain murenaa jonka nimeä en muista, ja savea on pinnasta pyyhitty pois sienellä sen verran, että röpelö on pinnassa. Mitoiltaan tuo on aika jämpti.

30

Vs: Janin puita

Mä katselin, kun Mäntsälän maatalousoppilaitoksessa ne poltti ruukkuja ja saviesineitä tynnyristä tehdyssä uunissa tuommoisen kaksimetrisen metalliputken päässä olevalla kaasutohottimella. Aika kauan sitä kuumennettiin, ehkä n. puoli tuntia, ja sitten nostettiin toiseen tynnyriin, joka oli halkaistu kahtia ja oli kyljellään. Se oli täynnä olkia, ja kuuma saviesine pantiin olkien päälle ja kansi kiinni. Savua tuli paljon, ja sitten kun esine otettiin ulos, se oli pikimusta. Nyt se pantiin kylmään veteen, ja siitä lähti suurin osa mustasta noesta pois, ja alkoi nähdä miltä se lopputulos näyttää. Hienoja niistä tuli.

31

Vs: Janin puita

Olikohan tuollainen nimeltään pelkistyspoltto tms. Olkia, lastuja, turvetta, puutikkuja, milloin mitäkin, ja savukaasut reagoi sitten saven tai lasitteen kanssa, ja tulos voi olla todella villi. Japanilaisten raku-tekniikka on jotain tuollaista myös. Vähässä hapessa poltetaan. Muistaakseni tavallista suolaakin laitetaan sekaan.

Yleensä noin tehdään käsittääkseni matalan polton juttuja, eli ne eivät kestä ruukkuina talvea. En ole kyllä varma.

Joskus luin jonkun jutun siitä, kuinka esihistoriallisena aikana on poltettu savea, sekin oli tosi kiinnostava. Tarvittiin 10 mottia koivuhalkoa. Haloista tehdään iso rinki, jonka keskelle tulee poltettavat työt. Sitten rinki sytytettiin, ja tarvittaessa lisättiin puuta, ja samalla työnnettiin rinkiä lähemmäksi ruukkuja. Näin lämpötila keskellä kohoaa vähitellen. Lopulta hiilet työnnettiin ruukkujen päälle ja sisään, ja kaikki peitettiin hiekalla tms.  Sitten annetaan hitaasti jäähtyä.

32

Vs: Janin puita

Joo, rakutekniikasta ne puhui. Tekivät myös semmoisia seinälaattoja tai tauluja. Silloin jo ajattelin, että tuommoiseen laattaan kun tekee reunat ja reiät pohjaan, niin siinä olisi bonsairuukku. Kyllä ne näytti siltä, että kestäisi talvenkin, mutta eihän sitä katsomalla tiedä. Lasitus kuitenkin oli yltympäri.

Jos laittaisi muutamia bonsairuukkuja peltitynnyriin, täyttäisi kaikki raot ja koko tynnyrin grillihiilillä ja verhoilisi tynnyrin ulkopuolelta kivivillalla, niin tohottamalla saisi kevyesti yli tuhat astetta: ensin tohottaisi nestekaasulla, ja sitten antaisi hiilien muhia, ja voisi laittaa pölynimurin puhaltamaan sinne ilmaa. Saisi kerralla ehkä 20 ruukkua. Ehkä enemmänkin.

33

Vs: Janin puita

http://yle.fi/kirjo/ohjelmat/2000-11-29/img/03_susanna.jpg

Raku-traditio on lähtöisin 1500-luvun Japanista, jolloin savenvalaja Chojiro alkoi luoda yksinkertaisia, mutta kauniita teekulhoja kuuluisalle teeseremoniamestarille Sen-no Rikyu`lle.

Chojiron tekniikka oli tavanomaisesta poikkeava. Yleensä käsityönä tehty teekulho asetettiin kuumaan, hiili- tai puupolttoiseen uuniin, kunnes kulhon lasitus suli. Hehkuvan kuumana esine nostettiin uunista jäähtymään joko kylmälle hiillokselle tai vesiastiaan. Tämä työprosessi aiheutti sekä itse esineessä että lasituksessa melkoisen "lämpöshokin" ja tuloksena oli kaunis verkkomainen säröily esineen pinnassa.

Vasta 400 vuotta myöhemmin rakutekniikka levisi länsimaihin. Englantilainen keraamikko Bernard Leach oppi sen työskennellessään japanilaisessa keramiikkapajassa, vuosina 1911 - 1920. Englannista rakutekniikka levisi Amerikkaan ja sieltä Kanadaan 1960-70 lukujen vaihteessa. Kanadasta rakutekniikan toi meille Suomeen professori Kyllikki Salmenhaara 1970-luvulla.

34 Viimeksi muokannut cosmichd (01.09.2010 08:18:35)

Vs: Janin puita

http://www.youtube.com/watch?v=dv3SR7wLeoo

http://www.youtube.com/watch?v=L-xbjD_6zeQ


http://www.youtube.com/watch?v=_h6uEAQg … re=related

35

Vs: Janin puita

Hyviä linkkejä.

cosmichd kirjoitti:

Lasitus kuitenkin oli yltympäri.

Ilman lasituksiakin pärjää pitkälle. Lasitukset lisää vaikeusastetta ja epäonnistumisen mahdollisuuksia. (Lasitteet valuu, ovat liian vinoja, niitä ei ole ihan helppo saada vain ulkopuolelle, eikä pohjaan ollenkaan jne). Kaikille karuille puille, ainakin havuille ja varmaankin sille sun komealle mustaseljalle lasittamaton on ok. Makuasia tietysti! Jokaisella on oma näkemys.

Muitakin käsittelyjä on kuin lasitus. Maidolla saa ruukkuun himmeän kiillon esim. Kiillottamalla valmiin työn ennen raakapolttoa ulkonäkö on vielä ihan erilainen (sienen päällä oikeanlainen muovipussi, joka liukuu saven pinnalla). Sitten sen voi raspata, käsitellä karhunkielellä yms. Ja voi vaikkapa kiillottaa sen alueen, joka yleensä lasitetaan, ja karhunkielellä karhentaa pohjan ja jalat.

Kyllä tulee haikea olo kun näitä kirjoittelee. Keramiikassa on sellainen etu, että mikä käden taidoissa puuttuu, sen voi usein kekseliäisyydellä ja tarkkuudella korvata. Sitten siinä on aina sellainen sattumanvaraisuuden komponentti.

Muutama korjaus: Se murena jonka nimeä en muistanut, jota on saven seassa, on nimeltään samotti. Raku-tekniikalla voi tehdä myös kivitavaraa, joka kestää talven.

36 Viimeksi muokannut JanTam (01.09.2010 16:59:16)

Vs: Janin puita

Pannaan nyt sitten pari ruukkukuvaakin, jos ne kerran kiinnostaa enemmän kuin noi mun puut.. big_smile

Tässä lähikuvaa sinikatajan ruukun pinnasta, jossa oleva röpelö (samotti) on karhunkielellä pyyhitty esiin:
ropeloruukku

Tämä on punasavea, jonka muoto on tahty raspilla aika paksuseinäiseen makkaratekniikalla tehtyyn ruukkuun. Ruukku on iso, se on tarkoitettu fiikuksen tms. rungon paksuntamiseen. Tämä ei ole koskaan kaiketi ollut bonsaikäytössä. En juuri näe enää mieltä sisäpuiden "kasvatusruukuissa", joissa runkoa olisi tarkoitus paksuntaa. Nyt tuossa on pari peikonlehteä.
punasaviruukku
Tuollaisella raspilla siis:
raspi

Ruukut pitäisi aina pestä ennen kuvausta, tai kuvata märkinä, jotta ei kalkkisaostumat yms. näy, mutta eipä se ole niin tarkkaa.

37

Vs: Janin puita

Lisää ruukkujuttua. Tässä yksi vanhimmista fiikuksistani. Se on juuri kärsinyt punkeista ja parturoinnista, joten ei siitä sen enempää. Otan joskus paremman kuvan, kun se on vähän enemmän edustuskunnossa.
fiikus1

Tein tolle aikoinaan ruukun ihan vartavasten:
kerma1500

reiat
Vaan sepä olikin aivan sopimaton, syystä jota en vieläkään oikein tajua. Liian pitkä tms. Se on matalan polton valkosavea, lasitteen väri muistaakseni kerma tms.

Nyt se on toisessa valkosavisessa ruukussa, jossa on hauska sinertävä lasite:
vsavisini

lasite


Matalan polton savi on yleensä sellaista, että siitä tulee tehtyä paksuseinäisiä ruukkuja. Korkean polton savi on plastisempaa. Paksut huokoiset ruukunseinät eivät ole hyvä juttu ollenkaan. Se imevät paljon vettä itseensä. Jos ruukku ja maa-aines pääsee täysin kuivaksi, voi käydä niin, että kastelun jälkeen ruukku imaisee veden maa-aineksesta itseensä. Matalan polton savi on ok harjoitellessa, mutta kivitavara on parempaa sisäkäyttöönkin.

38

Vs: Janin puita

Vielä yksi kysymys, mistä noita savia, ja esim. "kivitavarasavea" voi hankkia? Aion kyllä laittaa ensi kesänä omatekoisen saviuunin pystyyn, mulla on siihen tarkoitukseen pari tynnyriä ja naapurimaajusseilta voi kysellä lisää jos tarvii. Tarvii hankkia vain toho, tulenkestäviä tiiliä, kivivillaa, teettää pihdit rakennustyömaalla harjateräksestä. Ja sahajauhoja vois, tai no, haravoi kuusen juurelta neulasia...

39 Viimeksi muokannut cosmichd (01.09.2010 19:00:07)

Vs: Janin puita

Hyvin iästynyttä Posliinisavea
Myydään tarpeettomana hyvin iästynyttä
posliinisavea

Pakattu 12,5 kg pusseihin (vähän
haurastuneisiin) , saven pitäisi olla
aika hyvää myös dreijaukseen ja toimia
matalammassakin kivitavara poltossa. En ole
kokeillut.

http://www.commercialclay.co.uk/porcelain_magma_pop.htm

Savea löytyy Udumbarasta (Kaarlenkatu
15, Helsinki) 500 kg 3 euroa kg (sis Alv).
Helena S. ::: Puh: 0505249192

40

Vs: Janin puita

Ruukut on hienoja, itsellä ei vain ole puitteita vastaavaan. Ficus on komea, mutta en oikein itse pidä tuosta tyylistä taivuttaa yläoksia alas.

41 Viimeksi muokannut JanTam (01.09.2010 22:00:50)

Vs: Janin puita

cosmichd kirjoitti:

Savea löytyy Udumbarasta (Kaarlenkatu
15, Helsinki) 500 kg 3 euroa kg (sis Alv).
Helena S.

No Helena on juuri se keraamikko, jonka kurssilla kävin monta vuotta. Tuo savi lienee punasavea.

Nykyään asun Pohjois-Helsingissä, ja lähistöltä löytyisi Keramiikkapaja Erkki Stenius, joka myös järjestää vapaamuotoisia kursseja, joihin pääsee mukaan tekemään mitä itse haluaa. Savea saa ainakin Septariasta, siellä on myös kursseja. Kursseilla yleensä tilataan savi yhteistilauksena. Lasitteet on sitten ihan oma maailmansa. Septariasta saa nitäkin harrastajalle sopivissa määrissä. Mä suosittelen ehdottomasti kurssia, koska siinä on aika paljon sellaista perusasiaa, jonka oppii helpoiten ohjatusti.

Mad, en juuri itsekään pidä tuosta puusta hirveästi, vaikka se vähän paraneekin pikkuhiljaa. Se on teennäinen, ei missään tapauksessa luonnollisen näköinen. Se on ollut mulla yli 10 vuotta, joten en pääse siitä enää eroon. Se on kyllä parempi sitten kun taas lehdet kasvavat paikalleen. Joku tasapainottomuus siinä on, mikä tökkii. Voi olla että joskus teen siihen aivan uudet oksat. Nyt se on näytillä ruukun vuoksi.

Periaatteessa ei kyllä ole hirveästi väliä mistä kohdasta oksat alkavat. Fiikukset ovat aika latvakeskeisiä, ja alaoksat tahtovat taantua, jos ei latvaa leikkele rajusti kaiken aikaa. Joskus näkee fiikuksia, joilla on vain muutama oksa latvassa, ja ne kasvavat sitten vaakasuoraan vähän roikkuen. Se on aika luonnollinen kasvutapa fiikukselle.

42

Vs: Janin puita

Tuosta ei enää keramiikan poltto muutu helpommaksi!

43

Vs: Janin puita

Kyllä noi sinun puutkin kiinnostaa suuresti, vaikkei aina järkevää kommentoitavaa löydykään. Mites ne sinun joulusypressit voivat? Oletko onnistunut pitämään sisällä hengissä.

Ruukunteko olisi kyllä kiehtovaa. Jos olisi enemmän lääniä niin vois tuota ulkopolttoakin yrittää, mutta vissiin ei ole niin hallittu se palotapahtuma, kuin noissa oikeissa uuneissa. Missään rivitalon pihalla en kyllä lähtis tohottamaan... Täällä on vaan niin nihkeästi mitään kursseja yleensäkään. Pääkaupunkiseudulla on enemmän jengiä, joten siellä kannattaa jotain järjestääkin...

http://www.youtube.com/watch?v=wzbrdhnQ9cw Tuossa on tuommoisen mikroaaltouuni "uunin", josta mainitsin aiemmin demonstraatio. Mutta en uskalla käyttää tuollaistakaan. Noitahan on Suomestakin saatavana, joita hopeasaven polttoon ja lasin sulatukseen myydään.

"It is art for art's sake." - S. Holmes

44 Viimeksi muokannut JanTam (19.09.2017 11:06:37)

Vs: Janin puita

Paapise Masa kirjoitti:

Mites ne sinun joulusypressit voivat?

Sypressikallio voi ihan hyvin, tai ne sypressit kalliolla. Ch. thyoides piti panna ulos joskus touko-kesäkuussa, koska se kerta kaikkiaan alkoi näyttää niin surkealta. On se jonkin verran toipunut. Pari muutakin on edelleen sisällä, mutta ei ne ihan riemastuttavassa kunnossa ole. Yksi tuntui eritoten kärsivän pussihoidon lopettamisesta lomamatkan jälkeen, ja se pitäisi laittaa ulos piakkoin. No voisihan tuon näyttääkin, vaikka ei hyvässä hapessa nyt olekaan.
sypressi

Tuo on yksi lempipuistani nyt. Chamaecyparis lawsoniana "Snow White" luulisin. Korkeus 12cm ruukun yläreunasta. Neulaset ovat noin 2mm. Miksi ostin noin kapearunkoisen? Ihan samalla vaivalla olisin voinut ostaa 20 euroa maksavan yksilön, ja minulla voisi olla tuo sama puu rungon kanssa jo nyt. Tuo maksoi jotain vitosen. No pianhan näitä taas saa.

Minusta on alkanut tuntua, että sypressit on mahdollista kasvattaa sisällä terraariomaisissa olosuhteissa, mutta kyllä ne jäävät odottelemaan lepokautta. Muutaman testiyksilön pidän sisällä loppuun asti, mutta sypresseissä on pari nättiäkin jo, ja niitä ei viitsi ehdoin tahdoin teloa. Turvallisin tapa kasvattaa näitä on varmaankin kesällä ulos, vähän ennen pakkasia sisään. Ainakin aluksi terraariomaisiin olosuhteisiin, eli ilmankosteus pitää olla aika korkea. Luulisin.

Lajikkeissa voi olla paljonkin eroa. Pitäisikin selvittää, mikä lajike pärjää eteläisimpänä, ja kokeilla sitä puhtaasti sisäkasvatuksessa.

45

Vs: Janin puita

Sypressit kalliolla ovat mukavassa vaiheessa, eli kannattaa äkkiä kuvata smile.
chalaecyparislawsonii

Vasemmanpuoleisessa on jotain mieltä, oikeanpuoleinen odottaa vielä hahmoaan. Aina välillä mietin, että heittäisikö sen pois.

Nämä ostin marraskuussa 2009, eli runsas vuosi on kasvatettu. Tuossa jotain alkutilaa:
ch1_alkutila

Eli ihan sitä kahden euron kastia, pienimpiä mitä kaupasta löytyy. Eivät ole käyneet ulkona ollenkaan. Tosin vasta 15 kuukautta, mutta kuitenkin.

46

Vs: Janin puita

vau, hyvää edistystä. Itse tuppaan aina tappamaan kaikki kiviviritykset.

47

Vs: Janin puita

Joo, tämä on sikäli helppo kiviviritys, että kivien välissä kulkee väylä ruukkuun, jossa sitten on kasvualustaa yllin kyllin.

Pitikin muuten kysyä mielipiteitä sopivasta ruukusta. Ehdotuksia?

48

Vs: Janin puita

Vautsi, onpa reilussa vuodessa kehittynyt todella mahtavasti. Oliko nämä ledien alla vai loisteputkien?

Aloin tuossa miettimään jos tuosta oikean puolimmaisesta tekisi enemmän cascademaisen. Katkaisisi sen tuosta ensimmäisen tai toisen oksanhaaran yläpuolelta. Ehkä tuota vasemman puoleisen latvusta voisi taivuttaa vielä oikealle päin sen jälkeen. Tai... Tarkoituksenasi ilmeisesti kuitenkin on että noiden kahden puun oksat sulautuisi jollain tapaa yhteen, eikä ne olisi selkeästi kaksi eri puuta eri puolilla kiveä.

Ruukku mun mielestä voisi olla perus lasittamaton suorakaide. Tai miksei ovaalikin. Mutta reunat olisivat pystysuorat, eikä kapenisi alaspäin. Ei ainakaan noin paljon kuin tuossa nykyisessä.

"It is art for art's sake." - S. Holmes

49

Vs: Janin puita

Kahden kasviputken alla ovat. Se tuntuu riittävän sypresseille.

Oikeanpuoleisella oli iso alaoksa, jonka oli tarkoitus olla cascade. Mallailin sitä molempiin suuntiin, mutta ei vaan tullut hyvää ja napsaisin sen pois. Jotenkin tökki ajatus kahdesta puusta, yritin saada siitä oksasta ikään kuin kolmatta.

Ajattelitko, että ikään kuin kaksistaan muodostaisivat sellaisen kolmion. Hyvä ajatus. Pitääpä koittaa...

Korkein kohta on nyt tuo oksa vasemmalle, ehkä sitä voisi vielä korostaa ja antaa latvan kasvaa sitten alaspäin. Ja jatkuu sitten ikään kuin cascadena.

Lasittamaton suorakaide on mullakin ollut mielessä. Sellainen ihan matala ja pelkistetty, vähän ankara. Toinen mahdollisuus voisi olla kivilaatta, jossa sitten sammalta kallion tyvellä.

50

Vs: Janin puita

Siis wau! En mä mitään hienompaa sanottaavaa keksi.

Näitä kuvia oli todella antoisa katsella. Ja oikeen innostuin haavasta, tammesta ja vaahterasta. Itsekseni oon täälä miettinyt että tekisi mieleni juuri haapaa ja vaahteraa kokeilla, koska etenkin haapaa on meillä aivan pilvin pimein. Ja tuo  sun Tuijakin on aivan ihanan näköinen.

Asumme keskellä metsää ja taimia on helppo löytää. Koivua tekisi myös mieli kokeilla. Ja katajankin saisi tuosta ihan vierestä.   

Mietin tuossa että onko kukaan kokeillut tehdä syreenistä bonsaita. Pihassa on aivan ihanat lila ja valkonen syreenit ja niistä saisi varmaan helposti otettua alkuja, mutta miten lie onnistuis itse kasvatus sitten. Tai tuomesta?

Ilex crenata, Ficus benjamina