1 Viimeksi muokannut pecatus (04.05.2010 23:16:00)

Aihe: Iloa ja säkillinen taimia

Eipä mitään uutisarvoa tällä threadilla, vaan tää on pakko jakaa kun hymyilyttää niin. smile Hieman tarinaa ensin, niin ei näytä kovin pahasti lällättelyviestiltä vain. wink

Elikkäs, oon parhaillaan vanhempien luona itäsuomen korvissa 'lomailemassa' ja tässä samalla kun metsiä on perattu niin on päässyt kivasti käyriä tynkiä katsastelemaan joita voisi varastella ruukkuun savotan alta. Jonain päivänä tässä luin tältä samaiselta foorumilta huijarikelotekniikasta (tanuki?) ja kävinkin muutaman käännetyn kannon katsastelemassa ja pätkimässä iltojen ratoksi. Niitä sitten siinä kuivaillessani ja hioessani vanhuksetkin innostui kyselemään, notta "mittee ihmettä sie tiet?" Kerroin siinä sitten jotta mihin ja miksikä ja mitenkä tuo onnistuu. Teoriassa. Kovasti ihmettelivät.

No, sain sitten nuo kannonjämät putsattua lahosta kovaan puuhun asti ja kuivumaan laitettua, ja rupesin katsastelemaan innoissani sopivia nuoria taimia keloon ruuvattavaksi. Vaan ei löytynyt elävää havua paikallisesta kukkakaupasta, eikä rautakaupasta, eikä tokmannin puutarhaosastolta, eikä niin mistään. Kuitenkin ruukussa kasvaneen halusin, kun tuppaavat kai jatkaa elämistä paremmin kuin luonnosta kerätyt. En o itte kyllä huomannu eroa minkäänlaista - kuolevat kaikki poikkeuksetta. Toisaalta kuolleeseen puuhun näitä ollaankin ruuvaamassa. Kai kuitenkin jokainen viikko elossa on plussaa, niin siksi. Vaan ei löytynyt siis. Ei niin millään.

Siitä sitten Pecatus taimitarhallen lähtemään. Sieltä jos jostain luulis kuusia löytyvän. Tai jotain havukasta. Elossa, jos passaa. Ja ruukussakin. Oli viittä vaille sulkemisaika kun auto parkkeeraa taimitarhan pihaan, ja eikun ensimmäisestä ovesta sisään. "Täältäkö niitä taimia saapi ostaa?" Hetken hiljaisuuden jälkeen rankan työpäivän uuvuttama, taukohuoneesta tavoitettu toveri selkeästi arpoi minkämoisia nämä viimeiset asiakkaat oikein on ihmisiään, ja päätti luottaa näköjään tuuriinsa. "No, täältähän niitä kai ... Minkäsmoisia etittä?"
"Kuusia tai mäntyjä .. katajia teillei varmaan ees oo?"
"Jooei.. Ei o katajia"
"Entä myyttäkö sillain kappaleittain?" (Sattumalta huomasin alueelle ajaessani, ettei ollut mikään ihan pieni tarha tuo..)
"No .. ei. Ylleensä myyään laatikoittain, ja laatikossa on se satakuuskytä tainta aina .. Montako oisitta halunnu?"
" ... kaks tai kolme .. Kolme. "
Kaveri miettii tovin siinä ja kattelee meitä, notta 'pikemmin kai lähtevät jos suostuu kiltisti', huokaisee syvästi ja raapii lippistä päälaelta. "No mää haen teille, jos ette muuta oo vailla. Saatte ilman."

Näin tämä arjen epätoivoinen sankari sitten haki neljä tainta ja sai kaksi kiitollista asiakasta. Tai mitä lie pummia. Vaan helkkari! Nuo mitä toi, oli vallan sopimattoman pieniä tarkotukseen. Eipä sitä kehdannut siinä enää sanoa, vaan syystäkin kyllä mitä kiitollisimpina lähdettiin.

No, eikun mökille takasten ja jakamaan hauska tarina vanhemmillekin. Siitä isä sitten tajusi, jotta hällä on tuttu kuusifarmari hieman edämpänä. Sinne sitten ajelemaan ja kotiseutumatkailuakin harrastaen samalla. Ja kyllä vain! Oli kasvihuoneet ja sopivasti isohkoa tainta pihalla pusseissa siisteissä riveissä.

Vaan nuo isot taimet oli kuulemma laskettu, eikä niistä yksilöinä vois myyä yhtäkään, vaan viiskytä pitäis kerralla viä. Vaan näitä pieniä vois kyllä kassiin muutaman pistää ihan ilmatteeks. Enpä siinä kehannut taas kieltäytyä ja ruveta känkkäränkkäilemään, notta 'isompia pitää olla!', vaan iloissaanhan tuostakin pitää olla, ja päätettiin lähteä katsastaan lähemmin. Kasvaishan nuo, vaikkei vielä tänä kesänä pääsis rääkkäämäänkään. 

Vaan ihan pieni pussi ei tullutkaan mukaan, eikä keneltäkään elantoa päästy edes viemään. Oli rouvalla neljä ISOA säkkiä jätetainta, jota ei sais myydä liian vahvojen oksien vuoks, tai liian pitkän latvan, tai tuplalatvaisuuden tai sensellaisen vuoksi. No nuohan ei minua haittaa lainkaan. Parempi vain mitä enempi oksaa tahi latvaa. On jotain mitä torspota sitten kännispäissään sivuleikkureiden kanssa. Yksi sellanen sitten vietiin, ja oli rouvakin tyytyväinen kun on taas viiskytä kiloa vähempi tainta kompostiin vietäväks.

Ja paino valehtelematta on vähintään viiskytä kiloa ja taimien määrän uskaltaisin veikata isolla haarukalla sadoissa. Ei tosin monissa sadoissa, mutta jos kolmesataa sanoo, niin ei pahasti valehtele.

Notta kyllä nyt hymyilyttää! Ja vähän hämmentää. Mihinkä nuo pistää. Ei niitä kaikkia ruukkuun saa!! Kuusiaita kai pittää tehä. 8)

Hyvää kevättä jei! big_smile

2

Vs: Iloa ja säkillinen taimia

Voit panna ne kaikki taimet tosiaan maahna väliaikaisvarastoon, ja voithan pikkasen katkaista latvaa ym jokaisesta, tai mitenkä niistä nyt alkaakin bonsaita kehittelemään.

Puolivälistä varsinainen runko poikki ja siittä sitten yksi oksa ylöspäin taivuttaen uudeksi latvaksi niin a vot, runko suippenee kivasti ja alkaa jo muistuttaa pientä puuta.

3

Vs: Iloa ja säkillinen taimia

Hehee, hyvä tarina big_smile. Minkä kokoisia taimia ne ovat?

Tulee mieleen sellainen isompi ryhmäistutus, joita joku jossain päin Pohjois-Amerikkaa teki, jossa oli kymmeniä ellei satoja taimia liuskekivellä. Kivellä oli pituutta noin 1,5 metriä.

Maahan istutus on hyvä idea, niin ne kehittyvät sinä aikana kun mietit mitä tehdä niille. Parin vuoden välein on hyvä nostaa ne ylös ja lyhentää juuria. Kelpaavat ne muillekin harrastajille, jos kehittyvät hyvin. Hyviä kuusiaihioita ei tule usein vastaan. Vaikka myymään rupeaisit, tai vaihtamaan.

4

Vs: Iloa ja säkillinen taimia

Ei lainkaan huono idea! Nyt on pariin isoon pesusonkkoon laitettu pari pientä 'metsää' kehittymään kivien juurelle, ja sen kuusiaidankin kuokin vanhempien pihaa kiertämään. Noilla metsillä on kokoa 7 puuta ja 11 puuta. Tuliaissäkkiin muutamakymmentä tainta mukaan kotiin parvekkeelle kasvamaan ja loput varmaan laitan sopivaan pöpelikköön täällä kehittymään ihan omaan tahtiin. Tahi pellon nurkkaan jonnekin.

Vaan tuommonen iso metsä vois olla projekti jo itsessään! Ehtisköhän huomenna väkerrellä.. Ylihuomenna alkaa jo kotimatka kyllä, että kaipa se on parempi jättää kesempään se puuhastelu.

Korkeutta noilla taimilla on ehkä semmonen viistoista senttiä, eli ihan tosiaan pienenpieniä ovat vielä. Millinen runko, palttiarallaa.

Kiitos kumpaisellekin hyvistä neuvoista! smile