1 Viimeksi muokannut JanTam (20.09.2015 10:01:44)

Aihe: Tuijakekkerit

Tuoreeltaan talteen tänään pidetyt tuijakekkerit.

Kävimme Paapisen Masan kanssa hakemassa Pirilän kukkatalosta Keravalta 10 kpl halpoja tuijia (hinta 6,90). Kävimme läpi satoja puita, löysimme 5-6 kohtuullisen hyvää, ja täytimme luvun sitten parhailla lopuista.

Kokoonnuimme nimim. Tompan luona. Tilat olivat loistavat, tarvittaessa olisi ollut tilaa 10-henkiselle ryhmällemme katetulla terassilla. Koska puut olivat niinkin eri tasoisia, ne arvottiin. Yksi jäi yli, mutta sillekin löytyi ottaja suunnitelma B:nä. Eipä sitten muuta kuin kuvia peliin. En oikein keskittynyt kuvaamaan, ja aika moni kuva meni pieleen. Kahdesta puusta jäi myös lopputilanne kuvaamatta. Liittäkää halutessanne kuva tänne.

Muutama kuva materiaalista.

hakim1

tony1

kuka

jani1

Työn touhussa:

babo

ryhmä

Lopputuloksia. Emme juuri nähneet aiheelliseksi langoittaa näitä, vaikka sen olisi vainut tehdä vaikka ihan kuvaa varten.

ebo

babo2

tony2

tom2

kaisa

masa

jani

antti

hakim2

Istuttelut jäivät myöhemmäksi. Minusta olisi tosi kivaa, jos saisi näille puille tulevaisuudessa päivityksiä tähän viestiketjuun. Monet ovat nyt aika karuja, ja muutos tulee olemaan melkoinen muutamassa vuodessa.

Suurkiitokset minimerkille Tomppa järjestelyistä.

Otetaan tämä jossain vaiheessa uusiksi, ehkä toisenlaisella materiaalilla?

2

Vs: Tuijakekkerit

Suurkiitokset minultakin järjestelyistä. Kiva päivä oli. Hienoja bonsainalkujakin saatiin aikaiseksi, vaikka materiaali ei kovin kallista ollut. Tuo Hakim:n pistää erityisesti silmään. Tuossa hintaluokassa jos pidättäydytään voi olla hankala löytää oikein muuta materiaalia. Yks puu per osallistuja oli hyvä määrä, mutta kannattaa näköjään aina joku varapuukin ottaa mukaan... smile

Sen verran mitä kerkesin lankaa peliin heittämään, niin tuijalla vaikuttaa olevan tosi hauraat oksat ja koko oksa saattaa aika helposti repeytyä irti. Eli ei ihan samaan tyyliin pysty langoittamaan kuin muita havuja, joka kannattaa pitää mielessä siinä vaiheessa kun näitä alkaa langoittamaan.

"It is art for art's sake." - S. Holmes

3 Viimeksi muokannut Hakim (20.09.2015 11:47:52)

Vs: Tuijakekkerit

Kiitos minunkin puolestani, erityisesti JanTamille ja Paapise Masalle sekä isännälle & emännälle: tämä oli suorastaan yltäkylläinen bonsaihäppeninki.

Huomasin itsekin tuon oksien haurauden katkasituani vahingossa, ensitöikseni, puustani alaoksan: se meni halki kun se oli kasvanut ristiin toisen kanssa ja halusin niitä erilleen "jotta näkisi". Alaoksa näkyy ylimmässä kuvassa oikealla, alimmassa kuvassa se olisi kuulunut vasemmalle.

Olisi ollut kiva olla vähän pidempään. 2½ h ei oikein riittänyt rentoon sosialisointiin _ja_ puiden värkkäämiseen ainakaan minun suullani ja bonsaitaidoillani. Oli kyllä tosi kiinnostavaa nähdä yhdellä kertaan monta puuta, monta tekniikkaa ja näkemystä.

Pystyisitkö JanTam laittamaan tähän ketjuun muita vinkkejä näiden tuijien hoitamiseen tai sitten hyviä linkkejä aiheesta. Onko mitään erityistä huomioitavaa esim maa-aineksen, kastelun, tavetuksen, lannoituksen, kuumuudet tai muun suhteen? Toisessa ketjussa (#143) olikin jo yksityiskohtaisesti neuvoja oksien muotoilusta

JanTam kirjoitti:

Tuija on vähän hankala sikäli, että kun sekundaarisia oksia lyhentää, ei oksan kasvupisteistä välttämättä tule uusia haaroja, vaan tuija  tekee uuden silmun oksan tyveen. Vuosien kuluessa sitten tuloksena on kymmeniä pikkuoksia samasta paikasta. Tuijan kanssa pitäisikin varmaan keskittyä siihen että saa koko oksan rakenteen kuntoon, sekundaarisine jne. oksineen, ja vasta sitten alkaa typistellä. Väärissä paikoissa kasvavia (sekundaarisia) oksia pitäisi hanakammin poistaa.
Tuijalla on kahdenlaista kasvua. Uudet versot ovat voimakkaita ja kasvavat pituutta. Vanhoissa oksissa kärjet kasvavat hiljalleen neulanen kerrallaan. Kun nämä vanhat saavat liikaa pituutta, ne alkavat roikkua ja ne pitää poistaa. Uudet versot toisaalta ovat yleensä liian voimakaskasvuisia, että niiden kasvusta olisi bonsaille mitään hyötyä. Niitä sitten pätkitään, ja sen seurauksena saatava kasvu on käyttökelpoisempaa. Vähän vaikea selittää, eikä ole livenäkään ihan yksiselittäistä.
Pitäisikin kirjoittaa artikkeli tuijista. Ne ovat kuitenkin kasvutavaltaan erittäin mielenkiintoisia, ja ne ovat myös hyvin talvenkestäviä. Niin se vain menee, että kun taimitarhojakin skouttailee, hyppää tuijat yli automaattisesti. Sikäli hölmöä, että omistani olen kyllä saanut paljon hupia. Jos asiaan perehtyy, luulen että tuijista on mahdollista tehdä hyvin kiinankatajamaisia puita.

4

Vs: Tuijakekkerit

Njoo 10 vuoden ajalta suunnileen alkaa olla kokemusta tuijista. Vedetään tähän nyt asiaa sivuten jotain, ehkä sitten joskus voisi vetää yhteen artikkeliksi, erityisesti kun saa muidenkin kokemuksia.

Tuijat ovat todella kestäviä. Ne eivät juuri välitä liikakastelusta. Ne ovat myös täysiä juoppoja, tuijat ovat ensimmäisenä kuivia. Vettä kuluu myös aikaisin keväällä ja myöhään syksyllä, kun muut ovat lepotilassa. En ole tainnut menettää koskaan tuijaa, joka on jo ruukussa. (Kertoo jotain meikäläisen touhut tietävälle.) Tuijan saa nopeasti pieneen ruukkuun, mikä voi olla osasyy nopeaan kuivumiseen. Ja se voi olla myös syy siihen, että liika märkyys ei haittaa. Tässä tarkoitan ihan sateesta johtuvaa märkyyttä, joka meinasi esim. tappaa minulta puksipuun tänä vuonna. Tuijat sen sijaan ovat nauttineet olostaan.

Maa-aines ei taida olla kriittinen. Olen käyttänyt normaaleja sekoituksia kissanhiekka-turve tai kissanhiekka-kookoskuitu. Viime vuonna aloin käyttää orgaanista lannoitetta, Bio Gold, ja tuntuu hyvin kelpaavan. Nestemäiset lannoitteetkin kelpaavat. Ehkä lannoittaa voi aika reilusti, se ei johda lehtien kasvuun, vaan siihen että että lepotilassa olevia kasvupisteitä tulee esiin. Lannoitus helpottaa myös kastelua, lannoituksen jälkeen vettä kuluu vähemmän.

Tuijat kestävät hyvin leikkausta ja juurien typistämistä. Suuri etu on se, että jos jonkun oksan kämmää, tuija tekee siitä samasta kohtaaa helposti uuden. Suurimmassa osassa noista puista yllä oksien tyveen tulee ensi keväänä uusia alkuja, ja sitten voi valita jonkun niistä uudeksi oksaksi. Näin pääsee eroon noista pitkistä roikoista.

Muotoilusta olikin jo tuossa edellä, siinä on on omat haasteensa. Tuija ei aina tee yhteistyötä sen suhteen, mihin se suuntaa kasvunsa. Ei se kuitenkaan hylkää oksiaan helposti.

5

Vs: Tuijakekkerit

Kiitokset myös minulta tapahtuman järjestäjille. Tiedätte keitä olette!  Olette mahtawia. Special thanks to Tom and Kaisa for hosting the event. I was very intrigued by your bonsai and decoration.

We need these informal events for learning and coming up with a local bonsai culture. Maybe we could try some local species next? Ones you could buy from a nursery as well as collect from nature? With a bit of planning and tree scouting we could tie the yamadori hunts with these events. Also we would be making the hobby a step easier for anyone to try. Just an idea.

Ulkona: tammi, kuusi, sempramänty, pähkinäpensas. Sisällä: podocarpus, ficus retusa, likusteri. Taimina douglas-, kelta-, lehtikuusi, pinjaa, sitruuna, kahvipensas, mammuttipetäjä, verivaahtera, amurinvaahtera...

6

Vs: Tuijakekkerit

Omani meni maihin talvehtimaan ja vahvistumaan. Tosiaan omani maanalainen osa oli tosi jännä, runkoa jatkui ainakin vaaksan mitta maan alla jonka jälkeen tuli pääjuuristo. Siinä oli negatiivista kapenemaa, joten vedin poikki miltei pinnasta. Pintajuuria oli puulla myös, joten selviytyminen jää niiden varaan. Aika hevi operaatio siis, mutta näistähän ei kaupassa tiedä ennen kuin kotiinsa saa ja kurkkaa puuta. Eli materiaalin voi sanoa olleen niin hyvää kuin ostamalla vaan voi saada; se on arpapeliä. Tuntui, että ryhmässä oikeasti hyviä oli ehkä kolmannes puista? Eli jos huippua metsästää, niin tuijan kohdalla voi joutua hankkimaan hutejakin.

https://farm6.staticflickr.com/5623/21620901068_43f0c80191_b.jpg

Nebaria ei siis käytännössä ole, enkä tiedä tuleeko ihmis-elinikänä olemaankaan. Sen sijaan puun minulle kiinnostavin ominaisuus oli tuo kaksoisrunko, joka ei nyt näy kun pintajuuret menevät osin yhtymäkohdan yläpuolella. Annan juurten vahvistua ja sitten nostan jossain vaiheessa oikealle korkeudelle, jos puu vielä elää.

Kaikkinensa tämä antaa hyvää kokemusta ja oli vapauttavaa surutta katkoa puuta, joka on täysi koepallo. Toivottavasti elää, että saa tätä vastusta harjoitella vielä uudestaan.

Ulkona: tammi, kuusi, sempramänty, pähkinäpensas. Sisällä: podocarpus, ficus retusa, likusteri. Taimina douglas-, kelta-, lehtikuusi, pinjaa, sitruuna, kahvipensas, mammuttipetäjä, verivaahtera, amurinvaahtera...