1 Viimeksi muokannut viherbonsai (29.08.2016 16:25:14)

Aihe: Tony Tickle Helsingissä 27.8.

Foorumisti babo kävi briteissä bonsai-työpajassa noin vuosi sitten, jolloin tutustui työpajan pitäjään Tony Tickleen ja kutsui hänet käymään. Tony tulikin Suomeen lomailemaan, jonka yhteydessä hän piipahti Helsinkiin ja vietimme hänet kanssaan aamupäivän. Tony Tickle on täysipäiväinen bonsai-ammattilainen ja -taiteilija, joka kiertää ympäri maailmaa antamassa opetusta ja osallistumassa tapahtumiin. Tonylla on myös blogi, josta voi käydä väijymässä lisätietoa ja erilaisia harrastukseen liittyviä vinkkejä: https://yamadori.co.uk/

Puun työstön ja keskustelujen ohessa teimme kaikenlaisia kysymyksiä ja kirjasin niitä sitä mukaa ylös (kynä ja vihko) kuin kännykkäkuvaamiselta kerkesin. Ohessa siis tarinaa muistiinpanojen pohjalta.


Alkusupliikit

Mahdollisuus tavata tuli melko nopeasti, mutta saimme paikalle babon lisäksi minut, JanTamin ja Paapisen Masan. Oli tärkeää näyttää meiltä löytyvän innostusta ja harrastajia ja pyrimme tätä tuomaan esiin. Keskustelimme myös kaikenlaisista haasteista. Tony kertoi tuntevansa myötätuntoa ja arvostusta pohjoisen harrastajia kohtaan, jotka pyrkivät parantamaan harrastusmahdollisuuksiaan eri tavoin. Etenkin yamadorit hän näkee keinona eteenpäin, josta paikallaolijoiden oli helppo olla samaa mieltä. "Zone envy"on yleistä maailmalla, eli "ilmastokateus": pyritään härkäpäisesti harrastamaan lajeja, jotka eivät ole kotonaan ko. leveysasteilla. Sisäbonsait ovat sinänsä selvä juttu, mutta helpompaa ja paremman tasoista lopputulosta pystyy paremmin tavoittelemaan paikallisilla lajeilla tai vähintään ilmastoon sopeutuvilla. Tärkeää on sitten hienosäätää lajien mieleisiä kasvupaikkoja puutarhaan; jotkut haluavat varjoa ja toiset suoraa aurinkoa.

Tony ei usko virtuaaleihin, kun puut ovat kuitenkin kolmiulotteisia. Jonkun perusidean, kuten rungon muodon voi pystyä sillä esittämään, mutta liikaa ei kannata sille perustaa. Itse ajattelin tässä, että sama koskee myös kaikenlaisia kuvia ja bonsaita jotka näyttävät hyvältä kuvissa; se ei sitten välttämättä toimi luonnossa. Tai todennäköisesti ei toimi, joten puun tekeminen kuvausta silmällä pitäen on heti huono idea.

Tony linjasi, että tarvitaan joku hyvä bonsaimateriaalin ja välineiden toimittaja. Vähän jäi minulle auki, mitä tällä haki. Että kotoperäistä bonsai-aihiota ja ruukkuja? No mikä jottei, mutta kyllä Interwebkin hyvin tässä palvelee. Saksasta saa järkihinnalla välineitä. Samassa yhteydessä puhui myös bonsai-tekniikoiden opettajien tarpeesta, johon rooliin itsekin tarjoutui.

Alkukeskustelusta jäi mieleen myös toteamus, että moni on tyytyväinen saatuaan puun menestymään ruukussa (tree in a pot) ilman kummempaa bonsai-työstöä. Mutta ollakseen bonsai, puun pitää olla sen tyylinen (styled). Sitten sanoi, että pitää olla kärsivällinen ja ajatella kehitystyötä matkana. Ilmeisesti vasta tämän matkan loppupäässä on bonsai, joka sekin kai vielä kehittyy. Pitäisikö sitten ajatella, että puu ei enää olekaan bonsai jos sille tulee jokin kehitysvaihe jossa sen pitää taas antaa kasvaa vapaasti? Tai että "valmis" puu on bonsai kerran vuodessa, ehkä kuukauden kerrallaan kun on ihan piikkikunnossa? Nimittäin kävi läpi puumme, eikä yhtäkään pitänyt bonsaina.JanTam ja Paapisen Masan arvokkaat kiinankatajat, jotka kuitenkin voisivat olla bonsaita 2-3 vuoden päästä kun toipuvat Tonyn työstöstä ja kehitystä jatketaan tällä välin sopivasti. Itse tästä ajattelen, että en kyllä sitten puhu bonsaista tuon taivaallista oman harrastukseni osalta. Metsistä nostetut puut ovat kivannäköisiä sinänsä, mutta minkäänlaista aikataulua ei niiden bonsai-kriteerien saavuttamiselle ole olemassa. Jos bonsai-määritelmän vetää oikeasti kireälle, niin hanskat lentää lavaan aika pian. Itse ajattelin ottaa asian rennosti, mutta kukin miten haluaa.

Eli Tony puhui yamadorien puolesta, mutta kiinnitti eniten huomiota kasvatettuihin Saksasta ostettuihin kiinankatajiin. Näitä hän työsti todella mallikkaasti, JanTam:n puu tuli kertatyöstöllä valmiiksi - mitä nyt pitää seuraavina vuosina tehdä jotain pienempää kehitystyötä. Paapisen Masan puulle ei oikein aika riittänyt, mutta antoi hyvät evästykset. Masa ei itsekään ole mikään pilipali-harrastaja, joten köyllä odotan siitä myös tulevan komea. Materiaalina JanTam:n puuhun saattoi olla helpompi löytää malli, joten sitä Tony lähti ensin tekemään. Mainittakoon, että nyt siis puhutaan näyttelytasoisista puista. Eli ihan eri juttu kuin markettibonsai.


JanTam:n puun työstö

Tony teroitti puun mittasuhteiden merkitystä; oksien pitää olla suhteessa runkoon ohuet, jotta saadaan ison puun vaikutelma. Oksan linjan tulee olla puhdas (clean), ilman ylimääräisiä pahkuroita tai ulokkeita. Eteenpäin työntyvistä oksista päästävä eroon (eye-poker), joskin JanTam halujen mukaan kiinankatajassa siitä tulee jin. Kysyin, että missä määrin bonsai saa olla ihmisen tekemän näköinen ja Tony sanoi ettei missään tapauksessa. Jatkoin aiheesta, että missä määrin sitten luonnossa esiintyvän näköinen puun pitäisi olla ja sanoi että ilman muuta. Sitten kysyin, että eikös siinä ole paikallista vaihtelua kun meillä ei niitä vuoria ole ja vuoristossa kasvaneen puun näköinen bonsai antaa epätodellisen vaikutelman. Tähän ei sanonut mitään. itse tuumasin, että säännötkin kai loppuvat jossain kohtaa ja lopulta kukin tekee omalla tyylillään. Vaikutteet saa ottaa mistä haluaa; omasta luonnosta tai kansainvälisesti menestyneistä bonsaista tai siltä väliltä. Itse tällä hetkellä vetoaa sellainen levollinen ja uskottava tyyli, johon (pohjoismaisessa) luonnossa törmäämiseen on ainakin teoreettiset mahdollisuudet. Siis tällä hetkellä: ei välttämättä ole aiemmin vedonnut tai tulevaisuudessa vetoa.

Tonyn mielestä meidän pitäisi myös muodostaa klubi, järjestää bonsai-näyttelyitä, kilpailuja ja osallistua kv-kilpailuihin. Kv-osastolla pitää tosin olla puissa olla jokin spesiaali-jippo, jolla erottuu ja pääsee sisään kisaan. Sinänsä hyviä puita on paljon tyrkyllä, mutta ne eivät erotu esivalinnassa. Kisa ja taso on todella kova. Siitä sitten miettimään, että kuinka krumeluuria pitää tehdä erottuakseen ja meneekö liian fantastiseksi ja kauas myös Tonynkin tukemasta luonnollisuuden perusajatuksesta… Kisat ja tapahtumat ovat muuten sinänsä hauskoja, että niihin osallistuva yleisö tulee ostamaan puita, joista parhaat on jo tosin myyty kisaajien kesken edellisenä päivänä.

Maa-aineksesta tuli myös keskustelua. Akadama on Tonylle perustuote, jota käyttää n. 40%, 30% soraa (grit) ja 30% hohkakiveä (pumice). Tämä siis brittein saarilla, jossa sataa koko ajan ja talvipakkasta hintsusti. Meillä tämä ei tule toimimaan, jonka hänkin tietää. Kissanhiekkaa piti heti huonona ja vähintään siitä pitää pestä kemikaalit pois. Akadama ylivertainen ja ainakin kylmälavan puilla (-6 Celsius) sen pitäisi toimia. Totuus lienee, että tässä asiassa ollaan kuitenkin omillaan. Tony joudu näiden asioiden kanssa painimaan, joten meidän pitää tietää tämä paremmin. Muutenkin on selvä, että mitä ilmastoon ja olosuhteisiin Suomessa tulee, niin edelleen ollaan omillamme tai osaajia ei ihan heti kävele vastaan. Ryan Neill Oregonista olisi kuulemma sitten seuraava bonsai-osaaja, joka hallitsee tätä puolta: http://bonsaimirai.com

Loppupuolella JanTam:n puun työstöä Tony mainitsi, että ”old trees do not have small things”. Eli viimeistelyssä saa olla tarkkana esim. Jinin kanssa, että se näyttää kuluneelta ja sileältä ilman turhan pieniä yksityiskohtia.

https://c5.staticflickr.com/9/8098/29001221420_0f7b00f600_c.jpg
Tony halkaisee oksasta kuidut, jotka jäävät jiniksi

https://c1.staticflickr.com/9/8043/29255516776_25a3cfd9bd_c.jpg
pihdeillä kiinni poistettavasta osasta ja kiertämällä rullaa irti sopivaan mittaan saakka

https://c7.staticflickr.com/9/8311/29255509246_c4d5287b8b_c.jpg
nöyhdän poisto ja jinin kuivattaminen polttamalla

https://c7.staticflickr.com/9/8540/29001208990_ea23af9d1d_c.jpg
jin laajenee myös osaksi runkoa


Masan puun työstö

Tämä meni pikaisesti läpi, sillä aika alkoi loppua. Lisäksi puussa oli valmiiksi kuollutta osaa, joten jiniä pitää lähteä selvittelemään rapsuttelemalla sieltä täältä. Eli mihin se olisi tulossa luonnostaan ja sen mukaan hakea tyyliä. Puussa oli muutamassa kohtaa syntynyt väkinäisyyttä vaikutelmaan (contrived). Esimerkiksi 2-3 oksassa oli samansuuntaista kierrettä ja oksien ollessa lähekkäin tämä oli entistäkin ilmeisempää. Näistä toinen piti poistaa.

https://c5.staticflickr.com/9/8116/29254801556_8139ed48d0_c.jpg
tässä lähtee toinen lähes identtinen oksa vierestä


https://c7.staticflickr.com/9/8342/29000391590_1d740d1970_c.jpg
yhtä jiniä Tony ehti työstää, mutta runkoon tullee vielä lisää

Puita olimme kuskanneet paikalle paljon, mutta huomiota saivat kiinankatajien ohella lähinnä Janin iso penjing-fiikus (good material, well done) ja minun tammi (good material, tree in a pot). Mutta eipä näistäkään sen enempää. Tammet nyt yleensä ovat kuulemma hankalia, juurien kanssa pitää olla varovainen, vähintään. Sen verran kysyin, että mitäs suosittelet niin mieleen jäi notta syötä hyvin ja leikkaa reirusti. Olin ajatellut uutta ruukkua ensi keväänä, mutta jos sitten rupee raakasti leikkaamaan. Vissiin nyt-keväinen isompi työstö ei haitanne. Lisää vaan. Ja ilmeisesti Tibolar on hyvää ja häneltä saa. Ei muuta kun yhteisostoa vetämään, kamaa tulee kuitenkin 4kg seteissä?


Loppufiilistelyt

Lopuksi Tony karkasi takapihalta pikkumetsään ja viisasi pikkukuusella miten voi taimia työstää. N. metrin korkuisessa kuusessa voi keskittyä alimpaan kolmannekseen siten, etteivät oksat enää kasva mittaa ja uusi kasvu pysyisi lähellä runkoa. Samaista alinta kolmannesta voi ruveta vääntelemään jenkalle; 3 vuodessa puu on jo vähintään ranteen paksuinen ja perusmuoto on hahmollaan. Latva saa kasvaa uhrioksan tapaan, jotta runko paksunee – harventaa vaan oksastoa siltä osin kuin latva uhriutuu ja tulee jossain kohtaa poistetuksi.

Babon takapihan koristepuitakin katseli ja ehdotti niistäkin projekteja, puita kun kannattaa työstää maassa mahdollisimman paljon ennen nostoa. Takapihalla se on entistä helpompaa, kun niiden kuntoa pystyy päivittäin seurailemaan.

Lisää kuvia tapahtumasta: https://www.flickr.com/gp/puuhaalijat/R5jAr1

JanTam:n englanninkielinen blogijuttu tapahtumasta: http://janinbonsait.blogspot.fi/2016/08 … ed-us.html

Ulkona: tammi, kuusi, sempramänty, pähkinäpensas. Sisällä: podocarpus, ficus retusa, likusteri. Taimina douglas-, kelta-, lehtikuusi, pinjaa, sitruuna, kahvipensas, mammuttipetäjä, verivaahtera, amurinvaahtera...